Kivi-paperi-sukset

44 artikkelia

Parhaat runebergintortut

…ovat vegaanisia ja gluteenittomia eivätkä löyhkää eivätkä maistu eivätkä kalskahda punssille eivätkä rommille eivätkä edes karvasmantelille! Toki makuja on monia mutta kunhan sanon. Meillä leivotaan näitä päivästä, kuukaudesta ja vuodenajastakin riippumatta. Porkkanakakun tapaan nämä muffinssivuokiin annosteltavat runebergintortut ovat maukas vaan ei liian makea herkku hetkeen kuin hetkeen. Yksi syy siihen, […]

Sienes, metsäs ja luonnos

Astuin ulkoa Luumua kävelyttämästä eteiseen ja ihmettelin, minkä työmaavalonheittimen puolisoni on eteisen nurkan taakse laittanut, niin kirkkaan että aah se melkein polttaa! Höpsis, tajusin sitten ja naurahdin ääneen. Aurinkohan se vain loimotti siellä. Kuusiaidan ylitse kivunnut, eteisen ikkunan sälekaihtimet väistänyt aurinko, joka maalasi keittiönvastaiseen valkoiseen välioveen valopallon kirkkaan kuin hitsausliekki […]

Pihabongaus 2024

Vietin koko perjantain muutamaa hassua tuntia lukuun ottamatta liimaantuneena sohvaan lähinnä koska varpushaukat tarjoilivat useaan otteeseen jännittäviä näytelmiä, ja meillä on takka-/olohuoneen sohvalta näihin pihalintunäytöksiin aitiopaikka. Olipa siinä hetken kaksikin haukkaa samaan aikaan kyttäämässä ensin lintulaudan pikkulintutarjontaa ja sitten toisiaan. Se oli komeaa menoa se, äkkijyrkkiä käännöksiä tiiviissä risukossa, kuka […]

Syksyn sivuja

Olen maannut sohvalla koko syksyn. No en koko syksyä, se olisi liioittelua, sillä nousin toki välillä keittiöön täyttämään kahvikuppia ja metsään käyttämään Luumua. Joo okei, kävin myös kirjastossa pelaamassa kirjastopeliäni (lainoja on tällä hetkellä kotona 106 kappaletta) ja joitakin (lukemattomia) kertoja tuli myös kuskattua lasta hänen liikuntaharrastustensa pariin. En ole […]

Täydellinen ja ihana

Olen metsässä. Siinä jota kaadettiin mutta joka pysyi pystyssä silti. Pysähdyn, sillä vieressäni on vanha kuusi, jonka oksat roikkuvat polun ylle kuin joulukoristeet, ja koristeista kuuluu helinää. Niin ohutta, niin kirkasta. Tunnistan sen jo helposti. Hassua, mutta minusta on ajan lempeässä saatossa tullut ihminen, joka tunnistaa linnut heidän laulustaan. Hän […]

Riina Tanskanen & Samu Kuoppa: Kapitalismin suuri illuusio

”Kun elämä nähdään jatkuvana kasvuna, ikuisena ponnisteluna kohti suurempaa, nykyhetki typistyy vain ponnistuslaudan kaltaiseksi välineeksi. Samalla se kirjaimellinen elämä, joka tapahtuu tässä ja nyt, sivuutetaan. Aina on olemassa jotain tavoiteltavampaa. Lopulta kyltymättömyys johtaa vain krooniseen riittämättömyyden ja tyytymättömyyden tunteeseen. […] Kaiken läpäisevän kulutuskulttuurin vuoksi emme oikein osaa suhtautua mihinkään muuten […]

Hurahduksia – intohimosta ja identiteetin joustavuudesta

Käytin eilen hyvän osan aamustani selvittämällä hakukoneen syövereistä, kuinka metsää ostetaan. En ole niin onnekkaassa asemassa, että metsää olisi tipahtanut syliini perintönä, ja suoraan sanottuna metsän omistamisen käsitekin on tuntunut aiemmin lähinnä absurdilta. Hurahdin ja olin jo kovaa vauhtia kiskomassa ostosaappaita jalkaan. Tilasin metsänomistajien tehtäväkirjan ja uutiskirjeen, selvitin missä sijaitsee […]

Elämä on ihme

Vietimme eilen Luumun kanssa tyttöjeniltaa, ja vaikkei Luumu tyttö olekaan, tuskinpa pappa pahastuu etuoikeudesta osallistua nelikymppisen toisinaan itsensä edelleen ihan(aksi) tytöksi tuntevan naisen omaan aikaan, joka sisälsi kolme leffaa (Nyad, The Lost City, To the Bone), yhden jakson Mullan alla -sarjaa, jättilautasellisen vegaanista carbonaraa, ehkä neljä lasia punaviiniä, pussillisen Porvoon […]

Luopuminen is a b*tch

Lapsi sai synttärilahjaksi kilon käsipainot. Söpöt vaaleanvihreät kapistukset, jotka ennen yläkertaan lapsen huoneeseen kulkeutumistaan ehtivät monta päivää takkahuoneen pöydällä ilahduttaa myös meitä aikuisia istumatyöläisiä. Samalla kun taukoliikuttaa itsensä tietokoneen ääreltä rappuset alakertaan täyttämään kahvikuppia, voi käsipainoilla tempaista nopeat kymmenen sarjat vipunostoja eteen ja ylös ja vaikka mihin. Kun on tehnyt […]

Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu

Luin hiljattain Tomi Kontion Kansallispuistojen kutsun, paksun ja painavan kuvateoksen, jossa runoilija Kontio kertoo poikansa kanssa toteuttamastaan kansallispuistoprojektista. Monen mutkan ja sattumankin kautta parivaljakko päätyy kiertämään Suomen kansallispuistoja, mutta kirjailijan mukaan Kansallispuistojen kutsu ei syntynyt kirja edellä, vaan ensin oli innostus, sitten retket ja siinä sivussa intohimoksi kehittyneestä isän ja […]