Huomasin pääsiäisen alla Instagramissa seuraamani luonto- ja eräopas Oona Tapiomaan julkaisun tinttiretkestä, jonka hän järjestäisi pääsiäissunnuntaina 31. maaliskuuta toiminimensä Tapiottaren taian alla Saaren kansanpuistoon Tammelaan. Tuolloin kevät vielä höristeli korviaan ja takana oli vasta yksi rankempi takatalvi (toinen, josta viimeksi kirjoitinkin, siinteli vielä siitä mitään aavistamattomien mieltemme tavoittamattomissa). Olin talven […]
läsnäolo
Haikeaa on. Kuin koulut olisivat alkaneet keskellä kesää, vaikka sade ropsiikin tuon tuosta peltikattoon, noroaa räystäiltä ja kiemurtelee tulvina pitkäksi venahtaneella sammalnurmella. Tuuli riepoo, vetää paljaat kesävarpaat kippuraan lautalattialla ja saa haikailemaan villasukkien perään, käden tapailemaan tuikkulaatikkoa kohti. Puna pikkuhiljaa pyöristyvien omenoiden poskilla kuiskailee jo lähestyvistä piiraista, vadelmien aika on […]
Kevät. Kun olen ulkona, Luumun kanssa ennen kahdeksaa nuuskuttelemassa kaikki ne pölyiset seepianväriset viimekesänheinät ja uppiniskaiset pellonpientareen talventörröttäjät, koiranputket ja karhun, en tarvitse korvanappeihini äänikirjaa, podcastia, en halua niitä. Haluan tarrautua jokaisella aistillani tähän ohikiitävään hetkeen joka on kevät. Haluan tuulen kuiskivan korvaani, tiaisten soitimen värähtelevän tärykalvollani. Haluan tuntea pikkukivet […]
Hei täytin 39 vuotta! Siitä on jo viikko aikaa, meinasin kirjoittaa. Siitä on jo kaksi viikkoa aikaa, kirjoitan. Aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin ja mitä enemmän sitä ihmettelen, sitä nopeammin sitä kulutan, sitä enemmän varastan sitä itseltäni. Pointtini: en tarvitse onnitteluja enkä kukkapuskia tai suklaalähetyksiä enää tässä vaiheessa, vaikka toki […]
Mikä on elämän tarkoitus? lapsi kysyi. Tuosta noin vain kysyi, kasuaalisti. Mahtoiko olla syöminen kesken. Lounaan ehkä. Ehkä hän imeskeli kuivaa kastikkeetonta spagettia sellaisena kuin hän spagettinsa tykkää syödä, lautaselta imeskellä al dente tai al labbro tässä tapauksessa, huulineen imeskelee hän sen. Ehkä hän imeskeli spagettia tai ehkä hän pomppi […]
Menen metsään. Aurinko suodattuu kuusenoksien läpi. Se on lempinäkyni metsässä, ajattelen. Se miten valo vaihtaa sävyään hieman lämpimämmäksi kulkiessaan kuusen neulasten läpi. Miten samalla kun se kulkee, se muuttaa itsensä lisäksi myös kuusta ja sitä, joka kuusta ja valoa katsoo. Metsä on täynnä lempinäkyjäni. Jokainen näky metsässä on lempinäkyni. Lempinäkyni, […]